LUKIJALLE

Melkein joka kolmas suomalainen haluaisi soittaa jotakin soitinta; joku ehkä vakavalla tarkoituksella valmistua vaikkapa ammattilaiseksi, joku toinen vain hiukan huvikseen. Aivan pienet lapset ehkä eivät vielä osaa haluta säännöllistä opetusta; heidän puolestaan aktivoituvat vanhemmat ja huoltajat, jotka samalla huomaavat itsekin olevansa kiinnostuneita musiikin opiskelusta.

Tämä opas käsittelee opiskelua musiikkiopistoissa, jotka tarjoavat taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän mukaista opetusta.

Järjestettyä musiikinopetusta on tarjolla monen organisaation toimesta. Oma tehtävänsä on myös yksityishenkilöiden antamalla opetuksella. Varsinkin maamme suurimmissa kaupungeissa toimii myös kaupallisia musiikkikouluja, jotka rahoittavat koko toimintansa oppilasmaksuilla.

Musiikinopetus kouluissa ei kaiken kaikkiaan kykene tyydyttämään niitä tarpeita, joita asiasta kiinnostuneilla oppilailla on. Musiikkiluokat, -linjat ja -lukiot helpottavat tilannetta, mutta monipuoliseen soitinopetukseen näilläkään luokilla ei ole mahdollisuuksia. Tavoitteellinen ja erikoistunut opetus on siten jäänyt erityisoppilaitosten hoidettavaksi. Ne hoitavat valtion ja kuntien tukemina opetuksen niin musiikkileikkikoulun, perusopetuksen kuin ammatillisenkin vaiheen osalta aina korkeakouluopintoihin saakka.

Musiikin perusopetusta järjestetään nykyisin hyvin monimuotoisesti ja lähes kaikenlaiseen tarpeeseen. Monista syistä johtuen olosuhteet koulumaailmassa -ja laajemminkin- ovat muuttuneet ja koko ajan muuttumassa. Näihin muuttuvan maailman haasteisiin musiikkioppilaitokset ovat valmiit vastaamaan ja edelleen kehittämään toimintojaan.

Suomen musiikkioppilaitosten liitto r.y. on jo vuodesta 1979 julkaissut Opasta, joka on tarkoitettu lähinnä musiikkioppilaitosten oppilaille ja heidän vanhemmilleen. Opas soveltuu kuitenkin sellaisenkin lukijan käteen, joka vasta suunnittelee opintoja musiikkialalla, onpa sitten kysymys hänestä itsestään tai jälkikasvusta.

Opas sisältää yleistietoja opinnoista ja sitä lukiessa vastausta vaativien kysymysten määrä toivottavasti vähenee. Musiikkioppilaitokset eroavat kuitenkin jonkin verran toisistaan ja tarkempia tietoja saa kysymällä esim. oman alueensa oppilaitoksesta.

Oppaassa käsitellään informaatio-osan jälkeen ensiksi musiikin varhaiskasvatusta ja valmistavia opintoja koskevat asiat. Sen jälkeen edetään siinä järjestyksessä kuin tietoja musiikkiopiston varsinaiseksi oppilaaksi pyrittäessä, opintoja aloitettaessa ja varsinaisen opiskelun kestäessä uskotaan tarvittavan. Lopuksi käsitellään vielä lyhyesti ammatillista koulutusta.

Kun Oppaassa puhutaan musiikkileikkikoulusta, sillä tarkoitetaan musiikkioppilaitosten yhteydessä tapahtuvaa toimintaa. Musiikkiopistossa annettava perusopetus käsittää perus- ja musiikkiopistoasteen opetuksen sekä näille pohjautuvan jatko-opetuksen. Termi musiikkioppilaitos sisältää myös konservatoriot, joissa kaikissa on myös musiikkiopistotasoista opetusta ja useimmissa musiikkileikkikoulu.

Ammatillista koulutusta ja Sibelius-Akatemiaa, maamme ainoaa musiikkiyliopistoa koskevat lyhyet selvitykset ovat Oppaan sivuilla 32-33.

MUSIIKKIOPPILAITOKSISTA

Lainsäädäntö

Musiikkioppilaitos-nimike sisältää väljästi ajatellen paitsi kaikki opetusasteet myös erilaiset opinahjot korkeakoulusta pienimpään musiikkikouluun. Uuden perusopetusta koskevan lainsäädännön astuttua voimaan vuoden 1999 alussa kumoutui samalla musiikkioppilaitoksia koskenut erillislainsäädäntö. Perusopetusta järjestävät musiikkiopistot toimivat nyt taiteen perusopetuksesta annetun lain 633/98 sekä asetuksen 813/98 mukaisesti. Lain tärkein tehtävä on säätää toiminnan rahoituksesta. Lisäksi laki käsittelee opetussuunnitelmaa, oppilaaksi ottamista sekä arviointia. Asetuksen nojalla ovat SML:n yli 90 jäsenoppilaitosta valtuutettuja toteuttamaan taiteen perusopetuksen laajaa oppimäärää. Yleinen hallintolaki sekä uusi opetushenkilökunnan kelpoisuusasetus koskevat niinikään musiikkioppilaitoksia. Ammatillisella koulutuksella on oma lainsäädäntönsä. Lainsäädäntö ei nykyisessä muodossaan anna juurikaan apua oppilaitoksen varsinaisen toiminnan suunnitteluun tai opetuksen järjestämiseen.

Tässä Oppaassa käsitellään pääasiassa sellaisten musiikkioppilaitosten asioita, jotka ovat joko kunnallisia tai joita ylläpitävät kannatusyhdistykset, säätiöt tms. yhteisöt ja jotka saavat kunnan ja valtion tukea. Niiden edellytetään toimivan asiallisesti ja tehokkaasti, eikä tarkoituksena ole taloudellisen voiton saaminen. Tällaisia laitoksia voivat olla myös sellaiset oppilaitokset, joita kunta tukee, mutta jotka eivät saa lakisääteistä valtionosuutta tai -avustusta.

Musiikkioppilaitosten toimintaa ohjailevat lainsäädännön lisäksi eräät muutkin säädökset, joiden tarkoituksena on pitää toiminta asiallisena ja opiskelijan kannalta turvallisena. Opiskelijaa koskevista asiapapereista tärkein on opetussuunnitelma. Se hyväksytään oppilaitoskohtaisesti ja siinä määritellään toiminnan keskeiset tavoitteet, säädetään opetusjärjestelyistä ja oppilasarvioinnista sekä luetellaan mm. opetettavat aineet.

Opetussuunnitelma tulee laatia Opetushallituksen antamien opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Kun laadintaan liittyy useita sidosryhmiä, on myös perusteiden oltava laajasti tiedossa. Sen vuoksi opetussuunnitelman perusteiden pääkohdat on otettu mukaan Oppaaseen ja ne löytyvät sivuilta 35-37.

Hallinto ja rahoitus

Kunnallista musiikkioppilaitosta voi ylläpitää joko vain yksi kunta tai ylläpitäjinä voi olla useampia kuntia erilaisilla sopimuksilla. Kysymykseen tulee myös kuntayhtymä.

Yksityisiä oppilaitoksia ylläpitävät yhteisöt ovat pääasiassa rekisteröityjä yhdistyksiä tai säätiöitä.

Yksityistenkin oppilaitosten hallintoelimissä on omistuspohjasta riippumatta yleensä voimakas kunnallinen edustus, sillä mikäli kysymyksessä on valtionosuutta saava oppilaitos, rahoituspohja sekä kunnallisella että yksityisellä puolella on lähes samanlainen. On ymmärrettävää, että toiminnan tärkeä rahoittaja haluaa edustajansa hallintoon. Hallintomalleja sekä yksityisellä että kunnallisella puolella on useanlaisia.

Valtionapu on joko lakisääteistä valtionosuutta tai harkinnanvaraista valtionavustusta. Hallintomalli tai omistuspohja ei vaikuta valtionapuun sen paremmin kunnallisissa kuin yksityisissäkään oppilaitoksissa. Kokonaan ilman valtionapua toimivia oppilaitoksiakin on.

Musiikkioppilaitoksen voi periaatteessa perustaa ja sitä ylläpitää kuka tai ketkä tahansa tai mikä tahansa yhteisö. Lakiin perustuvan valtionosuuden takaavan järjestämisluvan myöntää kuitenkin opetusministeriö. Luvan edellytyksenä on, että oppilaitos on toiminta-alueensa musiikkikasvatuksen kannalta tarpeellinen, että toiminta täyttää sille asetetut kriteerit ja ettei sitä ylläpidetä taloudellisen voiton tavoittelemiseksi.

Lukukausimaksut

Oppilaitosten saaman valtionavun merkitys on suuri ja toimintaedellytykset ovat eri laitoksilla tämän vuoksi hyvin erilaiset. Mikäli valtionapu on harkinnanvaraista tai sitä ei ole lainkaan ja toimintaa pyritään hoitamaan asiallisesti, on ainoa ratkaisu voimakas kunnallinen tuki.

Julkisen tuen määrä vaikuttaa oppilaiden lukukausimaksuihin leikkikoulusta musiikkiopiston päättämisvaiheeseen saakka. Eurooppalaisen mittapuun mukaan Suomen musiikkioppilaitoksissa on kohtuulliset lukukausimaksut, mutta valitettavasti niillä on kuitenkin ollut nouseva suunta.

Musiikkileikkikoulussa lukukausimaksut ovat alemmat kuin musiikkiopiston varsinaisilla oppilailla. Joissakin tapauksissa näillä maksuilla katetaan leikkikoulutoiminnasta aiheutuvat menot kokonaisuudessaan. Tämä on mahdollista, sillä musiikkileikkikoulussa käytetään pelkästään ryhmäopetusta, joka tietenkin on halvempaa kuin henkilökohtainen opetus. Leikkikouluissa lukukausimaksujen ääripäät ovat kaukana toisistaan ja kalleimmillaan maksut voivat olla lähes 1 000 mk.

Musiikkiopistossa lukukausimaksujen osuus on keskimäärin 17 % opetuksesta aiheutuvista menoista. Haarukka on musiikkiopistonkin maksuissa leveä. Yli tuhannen markan maksut eivät ole harvinaisia ja huiput yltävät yli puolentoista tuhannen.

Missään valtakunnallisissa säädöksissä ei ole mainintaa lukukausimaksuista, ts. niiden taso on paikallisesti päätettävissä. Hallintokuntien tasapuolinen kokoonpano useimmiten takaa sen, että niitä korotettaessakin pysytään kohtuudessa. Esim. kunnan tai valtion säästötoimet saattavat vaikuttaa lukukausimaksuihin korottavasti varsin äkkinäisestikin.

Lukukausimaksut ovat opiskelun sisällöstä riippuvaisia. Pääaineessa saatavan opetuksen viikottainen minuuttimäärä saattaa vaikuttaa maksuihin ja myös sivuaineesta joutuu yleensä maksamaan erillisen maksun. Käytäntö vaihtelee esim. teoria-aineiden ja vaikkapa yhteissoittoon osallistumisen hinnoittelussa. Usein nämä toiminnot ovat osallistujille ilmaisia, erityisesti kun kysymys on oppilaitoksen varsinaisista oppilaista.

Lukukausimaksujen alennukset ovat yleensä sisaralennuksia ja käytäntö niitä myönnettäessä oppilaitoksittain päätettävissä. Sisaralennukset myönnetään hakemuksetta ja alennukset ovat joko markka- tai %-määräisiä.

Vapautus lukukausimaksusta voidaan hakemuksesta myöntää sosiaalisin perustein. Myös muita, esim. opintoihin liittyviä perusteita voidaan käyttää. Oppilaitoksen toimistosta voi tiedustella käytäntöä lukukausimaksualennuksia ja

-vapautuksia myönnettäessä. Sosiaalisin perustein voidaan myöntää myös osavapautuksia lukukausimaksuista.

Ammatillisessa koulutuksessa olevilla opiskelijoilla ei ole lukukausimaksuja ja heille kuuluvat säädösten mukaiset opintososiaaliset edut.

OPPILAAKSI MUSIIKKILEIKKIKOULUUN

Muskarin tehtävät ja tavoitteet

Musiikkileikkikoulun tavoitteena on herättää ja vaalia lasten rakkautta musiikkiin ja kehittää heidän musiikillisia perusvalmiuksiaan.

Lähes kaikissa musiikkioppilaitoksissa toimii musiikkileikkikoulu. Se on tarkoitettu alle kouluikäisille lapsille, joille halutaan antaa mahdollisuus aktiiviseen musiikkileikkiin ammattitaitoisten opettajien opastuksella. Mitään sisäänpääsytestiä ei ole, koska lapsen taipumukset ovat kehitysvaiheessaan.

Oppilaiden valinta ja aloitusikä

Musiikkileikkikouluun pyritään ottamaan kaikki halukkaat, mutta valitettavasti useimmilla paikkakunnilla resurssit eivät tähän riitä. Niinpä on ollut pakko keksiä jokin keino, jolla oppilaat valitaan ja se voi tapahtua esim. ilmoittautumisjärjestyksessä tai arpomalla. Oppilaitoksen hallintokunta useimmiten päättää, mikä valintatapa on, ellei kaikille halukkaille löydy tilaa.

Musiikkileikkikoulun opetusjärjestelyt poikkeavat laitoksittain hieman toisistaan. On olemassa myös vauvamuskareita, joihin otetaan jopa 0-2-vuotiaita lapsia. Yleisimmin leikkikoululaiset kuitenkin ovat 3-6 vuoden ikäisiä.

Kokonaisvaltaisen taidekasvatuksen periaatteiden mukaisesti pyritään siihen, että muitakin taideaineita sisällytetään leikkikouluopetukseen. Luonnollisimpina osa-alueina ovat tällöin esim. sanataide, kuvataide, tanssi ja muu liikunnallinen tai näyttämöllinen ilmaisu. Täten on mahdollista löytää ne taiteen alueet, jotka lasta kiinnostavat, joihin hänellä on taipumuksia ja joita ehkä eniten pitäisi kehittää.

Vaikka musiikkileikkikoulussa pyritäänkin taidemaailman kokonaisvaltaiseen omaksumiseen, on musiikkiaineilla tietenkin opetuksessa valta-asema. Lapsille esitellään soittimia ja soittamisen alkeiden opiskelukin voi alkaa jo tässä vaiheessa. Myös säveltapailun ja nuotinluvun alkeet kuuluvat ohjelmaan.

Musiikkileikkikoulussa opetus tapahtuu ryhmissä, joiden koko vaihtelee riippuen opetusmetodista ja ryhmää opettavien opettajien lukumäärästä. Yhden opettajan ohjaamassa ryhmässä on yleensä 6-10 lasta, kaksiopettajainen ryhmä voi olla jonkin verran isompi.

Opetusta annetaan opetusmetodista riippuen noin 45-60 minuuttia joko kerran tai kaksi kertaa viikossa; käytäntö vaihtelee myös lasten iästä riippuen. Edistämällä lapsen rytmi-, muoto-, harmonia- ja melodiatajua häntä ohjataan ilmaisemaan itseään musiikin keinoin ja hän omaksuu luonnollisen asenteen musiikkiin. Samalla tuetaan lapsen luovaa ilmaisua sekä sosiaalista ja emotionaalista kehitystä.

Musiikkileikkikoulu on - paitsi sinänsä hyvä kasvuympäristö - myös erinomainen valmentautumispaikka pyrittäessä musiikkiopinnoissa eteenpäin. Musiikkileikkitoiminta olisikin saatava laajenemaan, niin että mahdollisimman moni alle kouluikäinen lapsi voisi kokeilla ja kehittää luovuuttaan tällä alueella. Täten lisääntyisi tasavertaisuus myös pyrittäessä musiikkiopiston oppilaaksi.

Musiikkileikkikoulusta ei yleensä anneta todistusta. Usein kuitenkin opettajat voivat antaa lausunnon esim. edellytyksistä hakeutua oppilaitoksen valintakokeisiin. Joissakin oppilaitoksissa on käytössä myös kirjallinen arviointi.

VALMENNUSOPETUS

Valmennusopetus/musiikkivalmennus/soitinvalmennus on sisällöltään jatkoa musiikkileikkikoululle. Valmennusopetukseen ottaminen ei kuitenkaan ole sidoksissa aikaisempiin opintoihin, joten oppilaita voidaan ottaa esim. valintakokeiden yhteydessä, mikäli varsinaisia oppilaspaikkoja ei ole ollut riittävästi.

Perusteet soitinvalmennukseen ottamiselle vaihtelevat laitoksittain. Eräissä tapauksissa musiikkileikkikoulusta voi suoraan päästä soitinvalmennukseen, mikäli on osoittanut erityistä kiinnostusta soitinopintoihin ja ehkä jo edistynytkin niissä. Tällöin ei vielä ole ollut tarvetta osallistua mihinkään varsinaiseen testiin, vaan päätökset tehdään opettajien antamien lausuntojen perusteella.

Valmennusopetus saattaa jo sinällään toimia eräänlaisena testinä pyrittäessä varsinaiseksi musiikkiopiston oppilaaksi. Ainakin se antaa musiikileikkikoulun tavoin huomattavia valmiuksia valintakokeita silmälläpitäen.

Opetuksen sisältö valmennusopetuksessa on yleensä järjestetty niin, että se antaa valmiuksia siirtyä varsinaiseksi oppilaaksi ilman suurta kynnystä ja myöhemmin opetus eroaakin kenties vain määrällisesti. Valmennusvaihe on, kuten nimikin sanoo, etsikkoaikaa valmistauduttaessa varsinaisiin musiikkiopintoihin. Valmennusoppilaan ikä voi soittimesta riippuen vaihdella ja on myös selvää, että opetuksen sisältö ja järjestelyt ovat erilaiset esim. 5-vuotiaalla kuin 10-vuotiaalla.

Valmennusopetusta varten ei ole omaa opettajakategoriaa, vaan soitinvalmennusta antavat opettajat, jotka ovat siitä kiinnostuneita ja jotka on havaittu siinä kykeneviksi. Valmennusopetus laajemmin käsitettynä tarkoittaa - kuten musiikkileikkikoulussakin - myös esim. säveltapailua ja musiikin teorian alkeita, jolloin apusoittimena voidaan käyttää jotakin soveltuvaa soitinta.

Soittimen valinta

Valmennusopetuksen yhteydessä on siis mahdollista kokeilla myös "oikeita" soittimia ja tällä tavoin vähitellen löytää niistä itselleen parhaiten sopiva.

Lähes kaikista kookkaista soittimista on nykyisin olemassa pienikokoisia versioita, joten niiden soittamisen voi aloittaa jo hyvin nuorena. Poikkeuksen tekevät vain esim. fagotti ja jotkut muut harvinaisemmat soittimet. Mikäli kiinnostus kohdistuu sellaiseen soittimeen, josta ei ole käytettävissä pienikokoisempaa versiota, voi aluksi soittaa jotakin saman soitinperheen pienempää versiota ja myöhemmin vaihtaa haluamaansa soittimeen. Esimerkiksi klarinetti käy hyvin fagotin aloitussoittimeksi tai vastaavasti trumpetilla voi aloittaa tuuban opiskelun.

Soittimen valinta saattaa tuntua hieman hankalaltakin sen vuoksi, että alussa ilmenevät käsittelyvaikeudet esim. jousi- ja puhallinsoittimilla pelottavat. Tällaisen arkuuden, jopa pelontunteen saa kuitenkin poistetuksi vaikkapa kuuntelemalla jonkun taitavan oppilaan esityksiä oppilaskonsertissa.

Soitinpankit/soittimien lainaus

Musiikkioppilaitoksilla on yleensä mahdollisuus antaa lainaksi soittimia niille, jotka eivät heti alkuvaiheessa halua hankkia niitä omaksi. Tämä on tärkeää varsinkin sellaisten soittimien osalta, joiden soittoharjoittelu aloitetaan pienikokoisella versiolla ja myöhemmin siirrytään normaalikokoon.

Harvinaisempien soitinten opetusta kysytään vähemmän ja kuitenkin niiden soittajia tarvitaan. Oppilaitokset antavat mielellään lainaksi soittimia, joita kipeimmin tarvitaan esim. orkesteritoiminnassa. On myös huomattava, että valintakokeissa oppilaita otettaessa orkesteri-soitinten opetusta kysyvällä on aina parempi mahdollisuus saada oppilaspaikka kuin esim. pianonsoitosta kiinnostuneella.

MUSIIKKIOPISTOON

Musiikkioppilaitosten tehtävänä on antaa säveltaiteen ja siihen liittyvien muiden taidemuotojen perusopetusta, valmennusta alan ammattiopintoihin ja musiikin ammatillista koulutusta sekä järjestää muuta musiikkikulttuurin kehittämiseen liittyvää toimintaa.

Nämä toimintaperiaatteet olivat kirjattuina vuoden 1998 loppuun saakka voimassa olleeseen musiikkioppilaitoslainsäädäntöön. Uuden lainsäädännön voimaan tulosta huolimatta opetus ja muut siihen liittyvät tehtävät hoidetaan edelleen yllä mainittujen periaatteiden mukaisesti. Musiikin perusopetuksesta vastaavat pääasiassa musiikkiopistot, mutta tämän asteista opetusta annetaan myös konservatorioissa ja jopa Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa. On olemassa myös musiikkikoulun nimellä toimivia oppilaitoksia.

Miten musiikkiopistoon pääsee oppilaaksi?

Valintakokeet

Musiikkioppilaitokset ottavat uusia oppilaita pääasiassa kerran vuodessa, yleensä touko-kesäkuun vaihteessa, poikkeustapauksissa myös ennen lukuvuoden alkua. Oppilaaksi pääsee yleensä vain valintakokeen kautta. Kukin oppilaitos päättää kokeitten sisällön ja ajankohdan itsenäisesti. Sanomalehdissä, käytettävissä olevilla ilmoitustauluilla jne. ilmoitetaan, miten kokeisiin ilmoittaudutaan, osallistutaan ja miten niihin valmistaudutaan.

Pyrkijän kykyjä ottaa vastaan opetusta tutkitaan testein, jotka liittyvät esim. sävelkorkeuden ja -keston erottamiskykyyn sekä musiikkimuistiin. Mikäli pyrkijä on saanut jo laulun tai jonkin soittimen opetusta tai hän on soittimen käytössä harjaantunut, häntä pyydetään antamaan osaamisestaan näyte.

Valintakokeet ovat erittäin tärkeä osa myös musiikkioppilaitosten opettajien työtä. Niiden perusteellahan määräytyy, millaisia oppilaita seuraavana syksynä oppilaitokseen tulee. Halukkuus musiikkiopintoihin on niin suuri, että kaikkia pyrkijöitä ei voida vuosittain sijoittaa. Kaikille halukkaille on kuitenkin löydettävissä tapa harrastaa musiikkia. Tästä pitävät huolen useat muut musiikinopetusta tarjoavat tahot.

Sopiva musiikkiopintojen aloitusikä on hyvin henkilökohtainen asia. Myös valintakokeissa menestyminen on hieman ennalta arvaamatonta. Kysymys on keskittymiskyvystä, jota tarvitaan vaikkapa toistamistehtävissä.

Mitään alaikärajaa valintakokeissa ei ole. Pientä lasta ei kuitenkaan pitäisi pelkästään kokemuksen kartuttamiseksi alistaa valintakokeeseen. Tilanne voi muodostua lapselle voittopuolisesti kielteiseksi. Kriittinen harkinta ennen kokeeseen menoa on paikallaan! Mikäli oppilaspaikka onnistutaan saamaan, nuorelle oppilaalle olisi löydettävä sopiva opettaja ja juuri siinä aineessa, joka kiinnostaa.

Periaatteessa on aina parempi mitä nuorempana aloittaa, mutta vastaan tulevat käytännön ongelmat. 5-vuotias ei yleensä vielä kykene hoitamaan omia asioitaan, eikä ainakaan käymään yksin tunneilla. 7-vuotias on jo paljon valmiimpi; onhan hänen silloin jo kyettävä hoitamaan koulunkäyntinsä ja siihen liittyvät asiat.

Musiikkiopistoon pyrkiessä on hyvä muistaa, että niiden toiminnoissa yhteismusisoiminen koetaan pääaineen opintojen ohella erittäin tärkeäksi. Tämä heijastuu myös valintakokeisiin. Mikäli mielessä ei ole ehdottomasti jokin erityinen opiskeluaine, kannattaa kysyä oppilaitoksen toimistosta, minkä soittimen oppilaita kaivataan.

Mikäli valintakokeissa ei ensimmäisellä kerralla onnistu, voi yrittää uudelleen. Varsinkin kovin nuorille pyrkijöille saattaa käydä niin, että jokin ulkoinen häiriötekijä hajottaa keskittymistä ja koe ei onnistu.

Perusasteen opetus

Varsinaisiin perusasteen opintoihin hyväksytty oppilas on testattu ja hänellä pitäisi näin ollen olla musiikilliset edellytykset vastaanottaa opetusta, joka alusta pitäen on tavoitteellista. Opettajien opetusmetodit saattavat jonkin verran poiketa toisistaan, mutta päämäärä on sama: luoda oppilaalle sellainen musiikkisuhde, että se vastaa hänen edellytyksiään ja toiveitaan. Samalla huolehditaan siitä, että osaamiseen ei jää aukkoja, jotka haittaisivat myöhempiä opintoja.

Musiikkiopistoissa annetaan monipuolista musiikinopetusta. Jotta yhteismusisointi isoissakin kokoonpanoissa on mahdollista, pitää soitinopetusta olla tarjolla hyvin monessa soittimessa. Kun soittimen hallinta puolestaan on erikoistunutta, siitä seuraa, että opettajiakin tarvitaan erikseen jokaiseen aineeseen. Teoria-aineet, laulu ja yhteismusisointi mukaan lukien musiikkiopistossa voidaan hyvinkin opettaa yli kolmeakymmentä ainetta. Valintamahdollisuuksista voi kysyä oppilaitoksen toimistosta, ellei asiasta ilmoiteta esim. lehdistössä keväisten valintakokeiden yhteydessä. Oppilaitoksen vuosittainen toimintakertomus on niin ikään hyödyllinen tietopankki.

Perusasteella opiskellaan heti alusta alkaen ainakin pääainetta, joka nuoremmilla on jokin soitin. Myös yksinlaulu voi äänenmurroksen ohittaneilla olla mahdollinen pääaine. Aivan mahdotonta ei ole opiskella pääaineena vaikkapa teoreettisia aineita. Kun oppilaat tulevat valintakokeiden kautta varsin erilaisin valmiuksin varustettuina, muodostuu jokaiselle oppilaalle periaatteessa hänen opinnoistaan henkilökohtainen malli. Tämä kirjataan vuosittain oppilaskohtaisesti esim. opintoilmoitus-nimisenä. Koko oppilaitosta koskeva opetussuunnitelma hyväksytään paikallisesti ylläpitäjän määräämässä toimielimessä.

Oppilaat aloittavat opinnot varsin eri ikäisinä ja erilaisin valmiuksin varustettuina. Tästä syystä jokaisen oppilaan opinnot etenevät yksilöllisesti. Opintojen edetessä noudatetaan oppilaitoksen omaa opetussuunnitelmaa ja opettajan ja oppilaan yhdessä räätälöimää henkilökohtaista opinto-ohjelmaa.

Oppilaitos seuraa ja tukee kunkin oppilaan tavoitteiden ja opetussuunnitelman toteutumista.

Perusasteen opinnot on jaettu kursseihin. Pääaineesta riippuen niitä on joko kolme tai kaksi. Todistuksen perusasteen opinnoista voi saada 3/3 tason tultua suoritetuksi solistisessa pääaineessa ja teoria/säveltapailussa sekä peruskurssin musiikkitiedossa/-taidossa.

Opinnot perusasteen jälkeen

Mikäli opinnot perusasteella ovat sujuneet hyvin ja, tulee harkittavaksi opintojen jatkaminen. Ammatillisen II asteen koulutuksen opintoihin voi sekä klassisella että rytmimusiikin puolella hakeutua jo perusasteen opintojen ja peruskoulun tultua suoritetuiksi. Musiikkiopiston päättötodistus edellyttää opintojen jatkamista opistoasteella ja siihen kuuluvien kurssien suorittamista. Tällöin avautuvat useat uudet ammatillisenkin koulutuksen ovet, varsinkin mikäli musiikkiopisto-opintojen rinnalla on tullut suoritetuksi myös lukion oppimäärä.

Pop/jazz

Musiikkioppilaitoksissa voi opiskella myös rytmimusiikkia. Popin, jazzin, rockin ja tanssimusiikin ammatillista koulutusta varten on erityinen oppilaitos, Pop & Jazz Konservatorio, jossa tietenkin voi saada myös perustason opetusta.

Rytmimusiikin opinnot sujuvat järjestelyiltään ja etenevät kursseittain kuten muutkin opinnot. Oppisisällöt kuitenkin poikkeavat jo varhaisvaiheessa klassisen puolen aineksesta ja esim. sointujen merkinnälle on vakiintunut oma käytäntönsä. Toiminnalle ovat ominaisia myös oppilaitoksen sisäiset yhtyekoulut ja yhtyevalmennus. Oppilaiden osallistuessa tähän toimintaan se katsotaan heidän pääaineekseen ja lisäksi he voivat suorittaa soittimeen ja yleisiin aineisiin liittyviä tutkintoja.

Kevyen musiikin osuus klassiseen verrattuna vaihtelee oppilaitoksessa tehtyjen linjaratkaisujen mukaisesti. Joissakin laitoksissa osuus on verraten suuri, joissakin laitoksissa tämän alueen opetus saattaa puuttua kokonaan. Opetusta annettaessa pyritään siihen, että jatko-opinnot joko ammatillisissa oppilaitoksissa tai korkeakouluissa olisivat mahdollisia.

Kansanmusiikki

Kansanmusiikkia opetetaan monessa musiikkioppilaitoksessa joko erillisenä aineena tai muiden aineiden ohessa.

Kansanmusiikin soittotavoissa on alueellisia eroja ja tyylit ovat muokkaantuneet jopa yksittäisten mestaripelimannien soittotapojen mukaan. Oppilaan siirtyminen opettajalta toiselle esim. oppilaitoksen vaihdon yhteydessä saattaa tässä tapauksessa olla yhtä suuri muutos kuin klassisella puolella.

Kurssijärjestelmä on kehitetty myös kansanmusiikin puolelle.

Tanssi

Eräissä musiikkioppilaitoksissa annetaan myös tanssinopetusta. Monet oppilaat ovat saaneet tanssinopetusta jo varhaisopetuksen yhteydessä. Tanssi kuten muutkin musiikin yhteyteen soveltuvat taiteenalat kuuluvat musiikkioppilaitosten opetusohjelmaan sen mukaan, miten oppilaitoskohtaisesti päätetään.

Tanssia opiskelevat otetaan laitokseen ylläpitäjän päättämin perustein. Tanssinopetusta koskeva opetussuunnitelma on oppilaitoskohtainen ja koskee erikseen perusastetta ja ammatillista koulutusta.

Lastentanssi on tarkoitettu 4-8-vuotiaille oppilaille. 9-12- ja 13-16-vuotiaille on omat ryhmänsä vastaten I-II asteen opintoja. Perusopintojen jälkeen seuraa 3-vuotinen jakso, jonka aikana valmentaudutaan myös tanssinopettajan ammattiopintoihin.

Tanssi -kuten musiikkikin- jakaantuu useihin alalajeihin: klassinen baletti, moderni tanssi, jazztanssi sekä esim. etniset ja karakteritanssit. Samassa laitoksessa ei välttämättä opeteta näitä kaikkia, vaan opetussuunnitelma tehdään opettajatilanteen ja oppilaitoksen taloustilanteen mukaan.

Vaikka tanssi kuuluukin eräitten musiikkioppilaitosten opetusohjelmaan, perusopetuksen osalta sitä ehkä kuitenkin opetetaan pääasiassa varsinaisissa tanssikouluissa. Niiden toiminnasta saa tietoja ko oppilaitoksista. Ammatillista koulutusta järjestetään tanssijan opintolinjalla Turun konservatoriossa ja tanssinopettajia koulutetaan Pohjois-Savon (Kuopio), Oulun seudun ja Turun ammattikorkeakouluissa sekä Teatterikorkeakoulussa. Tanssijoita koulutetaan tietenkin myös Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitoksessa.

Yhteisopinnot ja opintojen hyväksi lukeminen

Opintoja musiikkioppilaitoksissa voi erikseen tehtävien sopimusten perusteella hyväksyä osaksi myös mm. lukion opintoja. Tällöin on kysymys täydentävistä opinnoista, sillä lukioiden omasisältöinen musiikinopetus on yleissivistävää, kun musiikkioppilaitoksissa harjoitettavat opinnot ovat laaja-alaisia erityisopintoja, joiden laajuus vaihtelee. Suomen musiikkioppilaitosten liitto r.y. on valmistanut yhdessä Koulujen musiikinopettajat ry:n kanssa opintojen hyväksilukemista koskevat yleissuositukset. Oman oppilaitoksen toimistosta voi tiedustella mahdollisista paikallisista sopimuksista.

Aikuisosasto

Musiikkioppilaitoksessa voi paikalliseen päätökseen perustuen toimia myös osasto aikuisille. Siinä annettavan opetuksen tavoitteet ja sisällöt määritellään opetussuunnitelmassa hyvin vapaasti. Useat vanhemmat haluaisivat opetella soittamaan tai laulamaan yhdessä lastensa kanssa ja tähän tarjotaan yhä useammalla paikkakunnalla myös mahdollisuus.

Perinteisessä mielessä aikuisosasto on ollut opintopaikka niille oppilaille, jotka eivät ole halunneet tai heillä ei ole ollut mahdollisuuksia opistoasteen opintoihin.

Aikuisosaston oppilaille ei välttämättä aseteta samanlaisia vaateita kuin muille varsinaisille oppilaille. Velvollisuudet ja oikeudet saattavat vaihdella paikkakunnittain. Vastineeksi opintojen suuremmasta vapaudesta aikuisosaston lukukausimaksut ovat yleensä korkeammat kuin muilla oppilailla.

KURSSISUORITUKSET JA TODISTUKSET

Oppilaiden ikähaarukka valintakoevaiheessa on laaja. Niinpä opinnotkin sujuvat ikäeroista johtuen tai muiden syiden vuoksi kullakin omaan tahtiinsa. Joku on jo ennen oppilaitokseen tuloa saanut opetusta kenties monta vuotta ja voi näin ollen aloittaa aivan eri tasolta kuin vasta-alkaja.

Opinnot järjestetään nämä yksilökohtaiset eroavuudet huomioiden. Kuten aikaisemmin jo on todettu opiskelu musiikkioppilaitoksissa on kurssimuotoista. Kutakin kurssia varten on oma ohjelmistonsa ja tutkinnossa esitettävän ohjelman tulee vaikeusasteeltaan täyttää normit. Kunkin kurssin päättää kurssisuoritus. Siinä esitetään monijäsenisen lautakunnan arvioitavaksi osa kurssin ohjelmasta, pakollinen sekä vapaavalintainen osuus.

Ikähyvitystä ei kurssisuorituksissa tunneta. Samat vaatimukset asetetaan kaikenikäisille. On vain odotettava ja harjoiteltava, kunnes kurssin ohjelmisto sujuu niin hyvin, että opettajan mielestä on kurssisuorituksen aika.

Kurssisuoritusjärjestelmä on valtakunnallinen ja takaa sen, että maan eri osissa opetetaan samalla tavoitteella. Tämä puolestaan turvaa mahdollisuuden hakeutua esim. ammattiopintoihin riippumatta siitä, millä paikkakunnalla perusasteen opetus on saatu.

Perusasteen opintojen tultua menestyksellisesti suoritetuiksi oppilas saa tästä todistuksen. Tätä varten tulee olla suoritettuna jo aiemminkin mainittu pääaineen ja teoria/säveltapailun 3/3 (2/2, 1/1) peruskurssit sekä peruskurssi musiikkitiedossa.Varsinaisen musiikkiopiston päättötodistuksen saa suoritettuaan perusastetta korkeammat kurssit.

Todistusten kaavat sisältyvät opetushallituksen antamiin opetussuunnitelman perusteisiin. Todistuksissa mainitut kurssisuoritukset puolestaan perustuvat kurssisuoritusvaatimuksiin, jotka SML (Suomen musiikkioppilaitosten liitto r.y) musiikkiopistoille laatii.

SIIRTYMINEN OPPILAITOKSESTA TOISEEN

Kunnollisen soittotaidon oppiminen on pitkä prosessi. Sen kestäessä saattaa eri syistä johtuen joutua vaihtamaan paikkakuntaa tai siirtymään oppilaitoksesta toiseen. Tällöin opintokirja tai opintotodistus on tarpeellinen. Sellainen kädessään on hyvä mennä kertomaan uuden oppilaitoksen kansliaan tarpeestaan saada oppilaspaikka. Mikäli perusasteen opinnot tutkintoineen jo ovat takanapäin, on niistä tietenkin olemassa todistus.

Mitään takuuta oppilaspaikan saantiin eivät aikaisemmat opinnot anna. Mikäli arvosanat ovat hyvät ja asiat muutoinkin kunnossa lienee kuitenkin harvinaista, että oppilaspaikkaa ei myönnettäisi. Useissa oppilaitoksissa pidetään muuttajillekin pääsykoe, jotta varmistutaan pyrkijän osaamisen tasosta ja hänet voidaan ohjata sopivalle opettajalle. On syytä kysyä kansliasta ko. oppilaitoksen käytäntöä paikkakunnalle muuttavia oppilaita otettaessa.

Mikäli paikkakuntaa joutuu vaihtamaan, on syytä ottaa ajoissa yhteyttä tulevaan mahdolliseen oppilaitokseen. Uusia oppilaita otetaan yleensä loppukeväällä. Siihen mennessä kanslian on hyvä tietää pyrkijästä ja varata oppilaspaikka.

OPPILAAN OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET

Sekä opiskelijoiden että heitä opettavien opettajien on alusta saakka hyvä tietää pelisäännöt joiden mukaan toimitaan, jotta molemminpuoliset tavoitteet saavutetaan ja mahdollisimman vähällä kitkalla. Kaikilla osapuolilla -oppilailla, heidän vanhemmillaan, opettajilla ja myös oppilaitoksen hallinnolla- on oikeuksia ja velvollisuuksia.

Oppilaalla/opiskelijalla on oikeus saada ammattitaitoista opetusta, joka määrällisesti saattaa oppilaitoksittain jonkin verran vaihdella. Opetuksen vastaanottaminen on samalla velvollisuus ja oppitunneilla tulee käydä säännöllisesti. Henkilökohtaista opetusta saavan oppilaan poissaolo tunnilta ilman pätevää syytä on vakava asia. Ilmoittamatta tunnilta ei pidä olla poissa, sillä tällöin opettaja ei tiedä mistä on kysymys ja hänelle tulee työssään turha tauko. Yhden oppilaan poissaolo merkitsee siis musiikkioppilaitoksen opettajan kannalta samaa, kuin jos koulun luokkaopetuksessa koko luokka jäisi pois tunnilta.

Ilmoittamisvelvollisuus tunnin peruuttamistapauksessa koskee myös opettajaa. Molemminpuolisesti voi tietenkin käydä niin, että esim. sairaustapauksessa sanaa

peruuttamisesta ei saada perille edes oppilaitoksen kanslian kautta.

Konserttitoiminta ja esiintymiset

Musiikkioppilaitos järjestää vuosittain lukuisan määrän konsertteja, oppilasiltoja ja muita esiintymistilaisuuksia. Kysymykseen voivat tulla myös oopperat ja muut musiikkinäytelmät sekä tanssiesitykset. Säännöllisesti tapahtuvien esiintymisten tarkoitus on, että niihin totutaan ja saadaan poistetuksi varsinkin alussa vaivaava hermostuneisuus, joka vaikuttaa enimmäkseen haitallisesti esityksen tasoon.

Esiintyminen oppilaitoksen tilaisuuksissa on eräs oppilaan velvollisuuksista. Mitä varhemmin säännölliset esiintymiset aloitetaan, sitä parempi on lopputulos. Esiintyminen voidaan aloittaa pienempimuotoisissa, ehkä yhden opettajan järjestämissä sisäisissä tilaisuuksissa. Tällöin kuulijatkin ovat tutumpia ja ilmapiiri on kotoisampi kuin virallisissa konserteissa.

Joissakin oppilaitoksissa järjestetään vuositutkinnot konserttien tapaan. Käytäntö on omiaan poistamaan myös tutkintoihin kohdistuvaa jännitystä.

Oppilaitoksen kanslia välittää myös esiintyjiä erilaisin ulkopuolisiin tilaisuuksiin. Tiedusteluja mahdollisista esiintyjistä tehdään tavan takaa ja vastaamalla pyyntöön myöntävästi rehtori ja hallinto kokevat oppilaitoksen täyttävän osan sille kuuluvasta tehtävästä.

Esiintymisvelvollisuus voidaan kokea myös oikeutena. Antaahan se valmiuksia esiintymiseen yleisön edessä yleensäkin ja tällainen kyky saavutetaan vain harjoittelemalla.

Oppilasta itseään saatetaan suoraan kysyä esiintyjäksi johonkin tilaisuuteen. Asiasta on tällöin paras neuvotella oman opettajan tai oppilaitoksen rehtorin kanssa. Sopivan ohjelman löytäminen ei aina ole yksinkertainen asia ja esityshän on myös näyte opetuksen tasosta. Missään tapauksessa ei ole syytä mennä esiintymään ilman minkäänlaista opettajan kontrollia. Esitettävän ohjelman tarkistaminen on hyväksi esiintyjälle, yleisölle, opettajalle ja myös oppilaitokselle.

Opintokirja/Opintotodistus

Opintojen kulkua seurataan sekä oppilaitoksessa että varmaan myös kotona. Viralliset merkinnät opinnoista, tutkinnoista ja mahdollisesti myös esiintymisistä tehdään paitsi oppilasmatrikkeliin myös opintokirjaan, jonka täyttö alkaa ilmoittauduttaessa ensimmäisen kerran opintojen alkaessa.

Opintokirja sisältää henkilötietojen lisäksi m.m. merkinnät lukukausien alkamisesta ja päättymisestä opettajan kuittaamina, arvosanat opintojen sujumisesta, luettelot harjoitetusta ohjelmistosta sekä merkinnät tutkinnoista.

Opintokirja on oppilaalle arvokas asiakirja. Se on syytä säilyttää huolellisesti sellaisessa paikassa, josta se varmuudella löytyy. Erittäin tärkeä merkitys opintokirjalla on oppilaitosta vaihdettaessa. Uuden opettajan on helpompi aloittaa oikein, mikäli hän tietää opintokirjan sisällön. Eräissä oppilaitoksissa opintokirjan asemesta käytetään opintotodistusta tai vastaavaa, opinto- ja tutkintomerkinnät sisältävää asiakirjaa.

Oppilaskunta

Useimmissa musiikkioppilaitoksissa toimii joko rekisteröity tai vapaammin järjestäytynyt oppilaskunta. Varsinkin ammatillisissa oppilaitoksissa oppilaskunnalla on tärkeitäkin tehtäviä. Oppilaitoksen hallinnossa on useimmissa tapauksissa myös oppilaiden edustus ja näiden oppilas/opiskelijajäsenten valinta tapahtuu helpoimmin oppilaskunnan toimenpiteiden avulla. Hallintomallista riippuen oppilaskunnan edustajalla saattaa eri paikkakunnilla olla hieman toisistaan poikkeavia oikeuksia.

Oppilaskunta on luonteva lenkki oppilaitoksen johdon, opettajien ja oppilaiden välillä. Se voi olla myös esim. lausunnon antaja määrätyissä opintoja ja oppilaita koskevissa asioissa.

Oppilaiden yhteishengen ja koko oppilaitoksen ilmapiirin luojana oppilaskunnalla on tärkeä merkitys. Sen piirissä syntyy toverihenkeä ja esim. eri soitinryhmien edustajat pääsevät luontevasti lähestymään toisiaan.

Oppilaskunnan toimivuuden takaa aktiivinen johtoryhmä. Toimintamahdollisuudet ovat moninaiset ja oppilaitoksen johto auttaa varmasti esim. tilakysymyksissä.

Kesäopiskelu

Edistyminen musiikkiopinnoissa perustuu jatkuvaan, säännölliseen harjoitteluun. Maamme koulujen pitkät kesälomat ovat tälle harjoittelulle pahaksi, ellei asiaa käännä edukseen. Juuri kesällähän monella koululaisella on aikaa; paljon enemmän esim. harjoitteluun kuin konsanaan talviaikana.

Opettaja antaa keväisin hyviä neuvoja harjoittelun hoitamiseksi oikein. Määrättyjen asioiden hiomiseen voi nyt käydä tarmokkaasti käsiksi ja saada tyydytystä siitä, että vaikeatkin kohdat alkavat sujua.

Oikea harjoitteleminen on tärkeää. Ei ole syytä - varsinkaan opintojen alkuvaiheessa - rynnätä harjoittelemaan uusia ja ylivaikeita teoksia. Uuteenkin ohjelmistoon voi tietenkin tutustua, mutta kestävän tuloksen tuo sellaisen ohjelman harjoittelu, jonka sisällöstä on varma käsitys. Oikea lepääminenkin on tärkeää.

Kesäleirit ja -kurssit ovat kaikin tavoin hyväksi opinnoille. Leirillä on mahdollista suorittaa myös kurssitutkintoja ja ne tuovat harjoitteluun uutta vauhtia. On kuitenkin muistettava, että esim. säveltapailun opiskelu pelkästään kesäkurssilla ei useinkaan tuo osaamiseen samaa varmuutta kuin kokoaikainen mukanaolo lukuvuoden normaaleilla oppilaitoksen tunneilla. Kaikkia kursseja ei voida leirien lyhyen keston vuoksi opettaa kurssisuoritukseen asti.

Kesällä suoritetut tutkinnot hyväksytään useimmiten suoritetuiksi ja merkitään oppilaitoksen matrikkeliin, mikäli opetus ja arviointi on ollut asiallista. Tutkinnosta saatu todistus on esitettävä oman oppilaitoksen kansliassa. Tällöin arvioidaan suoritetun tutkinnon vastaavuus oman oppilaitoksen saman tasoiseen tutkintoon. Ollakseen varma tutkinnon vastaavuudesta voi ennen kesäleirille menoa tiedustella asiaa oman oppilaitoksen rehtorilta.

Opintojen järjestämisessä kysymys on oppilaan oikeusturvasta. Kaikki kesäleirit eivät ole riittävän tasokkaita ja vastuuntuntoisia järjestämään asiallista, monipuolista opetusta. Mikäli oppimiseen jää aukkoja, niitä on kenties hankala korjata jälkeenpäin.

KODIN JA OPPILAITOKSEN VÄLINEN YHTEISTYÖ

Yhteistyön tulisi alkaa siitä hetkestä, jolloin ryhdytään miettimään mahdollisia opintoja musiikkioppilaitoksessa. Kansliasta on saatavissa neuvoja ja tämän käsillä olevan Oppaan lukeminen tietenkin auttaa asiaa.

Oppilaan ja oppilaitoksen välillä vallitsee hyvä yhteistyö, mikäli kanslian apua opintojen alettua ei paljoakaan tarvita. Rehtorin tai apulaisrehtorin kanssa on kuitenkin syytä keskustella, mikäli oppilas-opettajasuhde ei yrityksestä huolimatta rupea toimimaan. Pienet konfliktitilanteet ja epäselvyydet järjestyvät yleensä opettajan kanssa keskustelemalla.

Oppilaitoksen kansliassa tulee olla ajan tasalla olevat yhteystiedot, jotta yhtäkkisistäkin tilanteista voidaan tiedottaa. Tämä koskee ennen kaikkea tuntien järjestelyjä esim. sairaustapauksissa.

Oppilaan oikeudet toteutuvat parhaiten, mikäli myös velvollisuudet täytetään. Ne eivät missään tapauksessa ole raskaat täyttää, mikäli opinnot otetaan niiden edellyttämällä vakavuudella ja esim. harjoittelu hoidetaan säännöllisesti. Kodin ja oppilaitoksen välinen kitkaton yhteistyö takaa yleensä sen, että tavoitteet saavutetaan.

Oppilas-opettajasuhde

Varsinainen, jatkuva yhteistyö tehdään opettajakunnan sekä oppilaan ja hänen vanhempiensa tai huoltajiensa kesken. Opintojen edetessä oppilaalla saattaa olla useitakin opettajia, sillä pääainetta, mahdollista solistista sivuainetta, yleisiä aineita ja yhteismusisointia opettaa kunkin aineen asiantuntija. Opettajien ja kunkin oppilaan kodin välillä tulisi vallita hyvin toimiva, luottamuksellinen suhde, joka estää väärinkäsitykset ja turhien paineiden syntymisen.

Yhteydenpito on sitä tärkeämpää, mitä nuoremmasta oppilaasta on kysymys ja vanhempien vastuu sekä tarve kommunikointiin opettajan kanssa herkimmillään. Neuvottelemalla ja ottamalla huomioon oppimistulokset löydetään sopiva tapa hoitaa opiskelu sujuvasti ja hyvässä ilmapiirissä.

Kotona ei pidä säikähtää, jos opettaja ottaa yhteyttä ja pyytää neuvottelua. Pienempien oppilaiden kyseessä ollen neuvonpidot käytäneen soitinaineiden osalta tuntien yhteydessä, mutta tilanteet saattavat muuttua vuosien kuluessa. Monta vuotta soittanut oppilas hoitaa jo omat asiansa ja kulkee yksin soittotunneillaan. Monista ja erilaisista syistä johtuen opintoihin saattaa kuitenkin tulla häiriöitä.

Henkilökohtaisesta opetuksesta johtuen oppilaan ja opettajan suhde musiikkioppilaitoksessa on erittäin läheinen ja herkkä. Opettajan on jopa käsin ohjaillen saatava määrätyt asiat toimimaan, joten oppilas tottuu vähitellen luottamaan opettajaansa hyvinkin voimakkaasti. Hyvin toimiva suhde myöskin näkyy oppilaan ja opettajan kanssakäymisessä. Häiriöt eivät ehkä näykään aivan alkuvaiheessaan. Opettaja pyrkii tietenkin ottamaan huomioon esim. murrosiän ongelmat, mutta syyt niihin saattavat olla muualla kuin musiikkiopinnoissa. Nimenomaan tällöin ovat neuvottelut toimenpiteistä tarpeelliset.

Kodin puolelta tapahtuva yhteydenotto opettajaan päin on aivan luonnollinen asia ja laukaisee kenties jonkin jännitteen tai selittää ehkä opettajasta oudolta tuntuneen oppilaan käyttäytymisen. Luottamuksellinen suhde säilyy sitä hoitamalla.

VANHEMPAINYHDISTYKSET JA MUUT TUKIYHDISTYKSET

Musiikkioppilaitoksen ja siinä opiskelevien tueksi on useilla paikkakunnilla perustettu yhdistyksiä, joilla saattaa olla hyvinkin monipuolista toimintaa. Yhdistykset ovat joko virallisesti rekisteröityjä tai toimivat vapaasti yhteistyössä oppilaitoksen johdon kanssa.

Tukiyhdistyksen tarkoituksena on useimmiten varojen keruu määrättyihin tarkoituksiin, jotka eivät ehkä suoranaisesti liity oppilaitoksen opetustoimintaan, mutta jotka ovat merkittäviä oheistoimintoja. Tarkoituksena voi projektiluontoisesti olla esim. varojen keruu jonkin erikoisen soittimen hankintaa varten tai oppilaitoksen stipendirahastoon. Tällöin on kysymys koko oppilaskuntaan kohdistuvasta avustustoiminnasta ja hankittujen varojen käyttöön tarvitaan oppilaitoksen johdon ja opettajakunnan asiantuntemusta.

Oppilaitoksessa toimivan orkesterin tai yhtyeen toimintaa tukemaan voidaan myös perustaa joko virallinen tai vapaasti toimiva yhdistys. Sen piirissä voidaan yhteistyössä oppilaitoksen johdon kanssa sopia ne toimintamuodot, jotka voivat tulla kysymykseen. Hyvin toimiva tukiryhmä saattaa yhteismusisointiin liittyvien esiintymisten ja matkojen järjestelyissä olla korvaamaton apu.

Oppilaiden vanhemmat muodostavat läpileikkauksen yhteiskunnasta.Yhteiskunnalliset suhteet tulevat tukiyhdistysten kautta oppilaitokselle, sen johdolle ja opettajille luonteviksi ja läheisiksi.

Useat vanhemmat haluaisivat oppia soittamaan ja laulamaan yhdessä lastensa kanssa. Tällainen mahdollisuus avautuu nykyisin yhä useammassa oppilaitoksessa. Pidemmälle vietynä vanhemmat voivat myös musisoida keskenään ja tällaista toimintaa organisoitaessa saattaa vanhempainyhdistyksestä olla suuri apu.

Yksityisessä musiikkioppilaitoksessa ylläpitäjä saattaa itsessään olla kannatusyhdistys. Sen tehtävät ovat kuitenkin aivan toisenlaiset kuin esim. vanhempainyhdistyksen, jolla ei ole vastuuta oppilaitoksen taloudesta ja varsinaisesta opetustoiminnasta.

AMMATILLINEN KOULUTUS

Toisen asteen koulutus

Konservatorioissa voi suorittaa toisen asteen ammatillisina tutkintoina

musiikkialan perustutkinnon ja tanssijan perustutkinnon.

Musiikkialan perustutkinnon voi suorittaa kahdessa koulutusohjelmassa: muusikon koulutus-ohjelmasta valmistuvien tutkintonimike on, opintojen sisällöstä riippuen, joko laulaja, säestäjä, yhtye- / orkesterimuusikko tai kirkkomuusikko; soitinhuollon ja musiikin teknologian koulutus-ohjelmasta valmistuvien tutkintonimike on vastaavasti joko musiikkiteknologi tai pianonvirittäjä. Musiikkialan perustutkintoa suorittava opiskelija voi suuntautua klassiseen musiikkiin, pop & jazzmusiikkiin, kansanmusiikkiin, kirkkomusiikkiin tai musiikkiteknologiaan.

Koulutukseen hakeutuvilta vaaditaan edeltävinä opintoina peruskoulu sekä musiikkiopiston perusasteen oppimäärää vastaavat tiedot ja taidot. Koulutuksen laajuus on 120 opintoviikkoa ja sen ohjeellinen kesto 3 vuotta. Musiikkialan perustutkinto antaa ammatillisen perusvalmiuden ja yleisen korkeakoulukelpoisuuden.

Tanssijan perustutkinton edeltävinä opintoina vaaditaan peruskoulun oppimäärä sekä usean vuoden aktiivinen ja monipuolinen tanssinharrastus.

Konservatorioiden lisäksi joissakin ammatillisissa oppilaitoksissa annetaan toisen asteen koulutusta musiikin alalla.

Oma erityisalueensa musiikkioppilaitoskentässä on Lahdessa toimivalla Sotilasmusiikkikoululla, joka kouluttaa soittajia puolustusvoimien soittokuntia varten. Koulun musiikkiaineiden opetuksesta vastaa Päijät-Hämeen konservatorio.

Ammattikorkeakoulut

Ammattikorkeakoulujen musiikinkoulutusohjelmien tarjoama koulutus eri suuntautumisvaihtoehtoineen antaa valmiudet toimia musiikkipedagogina tai muusikkona taidemusiikin, pop/jazz-musiikin, kansanmusiikin tai kirkkomusiikin alueilla. Mm. musiikkioppilaitoksen ja musiikkileikkikoulun opettajia ja musiikin ohjaajia valmistuu näistä ohjelmista. Tutkintojen laajuus on 180 opintoviikkoa ja säännönmukainen opintoaika 4,5 vuotta.

Tanssin koulutusohjelmista valmistuu tanssinopettajia. Tutkinnon laajuus on 160 opintoviikkoa ja opintoaika 4 vuotta.

Musiikin ja tanssin koulutusohjelmiin hakevilta vaaditaan lukion oppimäärä, ammatillinen toisen asteen tutkinto tai jokin muu korkeakoulukelpoisuuden antava koulutus ja edellytetään erityistä suuntautuneisuutta hakemalleen alalle. Musiikin koulutusohjelmiin hakijoilta edellytetään lisäksi vähintään musiikkiopiston oppimäärää vastaavat tiedot ja taidot.

Sibelius-Akatemia

Maamme ainoa musiikkiyliopisto on perustettu v.1882 ja läpikäynyt pitkän kehityksen musiikkiopistosta konservatoriostatuksen kautta valtiolliseksi korkeakouluksi, jonka erikoisuutena muihin korkeakouluihin nähden on sen nuorisokoulutus. Oppaan lukijaa saattaakin kiinnostaa juuri nuorisokoulutus, siihenhän voi pyrkiä vaikkapa jo alle kouluikäisenä. Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksen soveltuvuudesta tietylle lapselle on syytä keskustella oman oppilaitoksen rehtorin kanssa.

Akatemian koulutus järjestetään maisterin tutkintoon johtavina koulutusohjelmina. Alempi korkeakoulututkinto on musiikin kandidaatin tutkinto, johon johtavat opinnot järjestetään niin, että ne on kokopäiväisesti opiskellen mahdollista suorittaa neljässä lukuvuodessa. Sibelius-Akatemian perustutkinto musiikin maisterin tutkinto on ylempi korkeakoulututkinto ja suoritettavissa 5 1/2 vuodessa. Akatemiassa voidaan suorittaa myös musiikin lisensiaatin ja tohtorin jatkotutkintoja.

Koulutusohjelmat ovat:

Esittävän säveltaiteen koulutusohjelma

Jazzmusiikin koulutusohjelma

Kansanmusiikin koulutusohjelma

Kirkkomusiikin koulutusohjelma

Laulumusiikin koulutusohjelma

Musiikkikasvatuksen koulutusohjelma

Musiikkiteknologian koulutusohjelma

Orkesterin- ja kuoronjohdon koulutusohjelma

Sävellyksen ja musiikinteorian koulutusohjelma

Taidehallinnon koulutusohjelma (Arts Management)

Akatemialla on Kuopiossa kirkkomusiikin yksikkö.

Yleisenä edellytyksenä Sibelius-Akatemian opiskelijaksi vaaditaan ylioppilastutkintoa vastaava koulutuksen taso sekä Akatemian opintoihin riittävät musiikilliset valmiudet ja koulutettavuus alalle. Valmiuksia hankitaan yleensä opiskelemalla konservatoriossa tai musiikkiopistossa, jolloin eräissä tapauksissa on mahdollista päästä Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan ilman ylioppilastutkintoa.

Viime kädessä opiskelijat Akatemiaan otetaan kuitenkin - kuten ammatilliseen koulutukseen yleensäkin - valintakokeiden kautta. Tällöin on pystyttävä osoittamaan osaamisensa käytännössä ja niinpä aikaisemmilla musiikkiopinnoilla on suuri merkitys.

Mikäli Akatemian opiskelijaksi hakeutuvalla on perusastetta korkeammista opinnoistaan tutkintotodistuksia, niitä voidaan soveltuvin osin hyväksyä korvaamaan alkavia Akatemian opintoja.

Nuorisokoulutus

Koulutuskeskuksessa annettava nuorisokoulutus on valtakunnallisella tasolla toimivaa erityislahjakkaille koululaisille tarkoitettua opetustoimintaa. Koulutukseen otetaan opiskelijoita, joilla on edellytykset valmistua musiikkialan ammatteihin.

Opiskelijat otetaan toukokuussa valintakokeiden perusteella. Tällöin tutkitaan pyrkijöiden valmiudet pääaineessaan ja he suorittavat musikaalisuustestin sekä säveltapailukokeen. Hakuaika nuorisokoulutukseen on maaliskuussa.

Muuta ammatillista

Helsingin, Jyväskylän, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa on omat musiikkialan koulutusohjelmansa. Niihin opiskelijaksi pyrittäessä ovat musiikkioppilaitoksessa suoritetut opinnot huomattava etu ja samalla myös tukeva perusta opinnoille ja tulevalle ammatille.

Useille ei-musiikillisille ammattialoille opiskelijoita valittaessa annetaan lisäpisteitä musiikkioppilaitosopintojen ja suoritusten perusteella. Esim. lastentarhanopettajan ja luokanopettajan koulutuksessa musiikkiopinnoista on hyötyä.

Terveydenhoidon, sosiaali- ja nuorisotyön, opetus- ja kulttuuritoiminnan sekä taide- ja mediateollisuuden aloilla on monia ammatteja, joissa musiikkiin liittyville tiedoille ja taidoille on käyttöä. Sellaisten työtehtävien luettelo, jossa musiikinopinnoissa tutuksi tulleet lainalaisuudet ja esim. tyylikysymykset auttavat tekijäänsä parempaan lopputulokseen, on mahdottoman pitkä tässä edes aloitettavaksi. Tarpeen on muistaa myös musiikkiin liittyvän tiedon ja taidon yleissivistyksellinen merkitys.

Opinnot ulkomailla

Suomalaiset nuoret ovat aikaisemminkin opiskelleet musiikkia ulkomailla, lähinnä Euroopan musiikkikorkeakouluissa, mutta erityisesti EU-jäsenyys on tuonut suomalaisille lisää opintomahdollisuuksia ja niitä on myös ryhdytty hyödyntämään.

Lähinnä EU- ja ETA-maissa suoritettavia opintoja ja oppilasvaihtotoimintaa varten on olemassa useita rahoitusohjelmia. Niiden hyväksikäyttö vaatii suhteellisen perusteellisen valmistelun ja näitä opintoja suunnittelevan on syytä keskustella asiasta oman paikkakunnan oppilaitoksen johdon kanssa. Erilaiset EU:n koulutus- ja kulttuuriohjelmat vaativat asiantuntemusta, jota on EU-asioihin perehtyneillä kouluviranomaisilla. Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO, joka toimii Opetushallituksen yhteydessä, antaa tietoja harjoittelu- ja opiskelijavaihdosta.

Suoritettujen vertailujen perusteella on mahdollista sanoa, että Suomen musiikkioppilaitosjärjestelmä tarjoaa vähintään samat opiskelumahdollisuudet perustasolla kuin muissakin Euroopan maissa on tarjolla. Tasollisesti suomalaisnuoret ovat Euroopan parhaimmistoa. Tämä on turvallista tietää suunniteltaessa musiikkiopintoja muissa maissa.

Järjestelmäerot aiheuttavat kenties jonkin verran kitkaa ulkomailla suoritettavien opintojen alkuvaiheessa. Mikäli kuitenkin pääaineen opinnot ovat sujuneet Suomessa normaalisti, ei tarvitse olla huolissaan. Uuteen järjestelmään tottuu nopeasti, varsinkin mikäli kielitaidon puute ei ole esteenä.

Suomalaisnuoret opiskelevat ulkomailla musiikkia pääasiassa ammattioppilaitoksissa. Yhä enemmän musiikki on myös harrastus, jota halutaan kehittää muiden opintojen ohessa ulkomaillakin, esim. vaihto-oppilasvuonna. Tällaisista opintomahdollisuuksista on hyvä ottaa selvää jo hyvissä ajoin ennen lähtöpäätöstä.

Useassa Euroopan maassa musiikinopiskelu tapahtuu paljolti yksityisopetuksena. Tämä opiskelumuoto ratkaiseekin usein pulmat esim. soitinopintojen osalta ja paikalliseen orkesteriin, soittokuntaan tai kuoroon voi liittyä, mikäli siellä apua tarvitaan.

MUSIIKKIOPISTOJEN OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET

Koulutuksen kokonaisuudistuksen yhteydessä myös musiikkioppilaitosten rooli on muuttunut. Entisen keskusjohtoisuuden tilalle on tullut mahdollisuus paikallisesti suunnitella ja toteuttaa uudenlaisia hallinto- ja toimintamalleja. Tärkeänä ohjenuorana opetuksen järjestelyissä on edelleen opetussuunnitelma, jonka laadintaa varten Opetushallitus antaa opetussuunnitelman perusteet.

Musiikkiopiston opetussuunnitelman kehittämisessä ovat mukana opettajat, oppilaat ja koko oppilaitosyhteisö sidosryhmineen. Konservatorioiden ammatillista koulutusta koskevien opetussuunnitelmien laadintaa varten Opetushallitus antaa erikseen perusteet. Seuraavassa referoidaan musiikkiopistojen opetussuunnitelman perusteiden tärkeimpiä kohtia. Kursivoidut kohdat ovat suoria lainauksia.

Opetussuunnitelman laadinnan lähtökohtia

Musiikkiopisto on taideoppilaitos, jonka tehtävänä on järjestää musiikin ja siihen liittyvien taidemuotojen opetusta. Opetuksen tulee kehittää valmiuksia luovaan ja monipuoliseen musiikin harrastamiseen ja esittämiseen sekä alan ammatti- opintoihin.

Opetuksella tuetaan tavoitteellista musiikin harrastusta ja oppilaan kokonaisvaltaista kehitystä yksilönä ja ryhmän jäsenenä. Opetusta järjestettäessä otetaan huomioon ne erityistarpeet, joita ammatilliseen koulutukseen tähtäävillä oppilailla on.

Opetuksen kehittämisen tulee perustua kansalliseen ja kansainväliseen musiikkikasvatuksen muutokseen, musiikkikulttuurin ala- ja sisältökohtaisiin kehittämistarpeisiin sekä vuorovaikutukseen muiden musiikinopetusta järjestävien oppilaitosten ja tahojen kanssa.

Musiikkiopistossa järjestetään musiikin perusasteen ja sille rakentuvan musiikkiopistoasteen opetusta. Opisto on tarkoitettu pääsääntöisesti kouluikäisille nuorille. Ylläpitäjän harkinnan mukaan oppilaitoksessa voi olla myös oma osastonsa aikuisille ja musiikkileikkikoulu alle kouluikäisille lapsille. Musiikkiopistossa järjestettävä opetus voidaan kytkeä nuorisoasteen koulutukseen sitä koskevien säännösten perusteella.

Opetuksen tavoitteet ja sisällöt määritellään oppilaitoksen omassa opetussuunnitelmassa, joka pohjautuu valtakunnallisiin opetussuunnitelman perusteisiin. Opetussuunnitelmassa otetaan huomioon kansallisen ja kansainvälisen musiikkikulttuurin perinne ja kehitys sekä oppilaiden yksilölliset musiikilliset valmiudet. Oppilaitoksen opetussuunnitelman tehtävänä on palvella koko oppilaitosyhteisöä, tukea ja mahdollistaa opetukselle asetettavien tavoitteiden saavuttamista ja niiden toteutumisen arviointia.

Oppilaitoksen opetussuunnitelman tulee sisältää muun muassa oppilaitoksen toiminta-ajatus, eri kursseihin varattu opetusaika ja niiden tavoitteet sekä sisällöt. Siitä tulee ilmetä myös opetuksen järjestelyä, kurssien suorittamista ja arvostelua koskevat ohjeet. Yhteistyö eri oppilaitosten ja sidosryhmien kanssa kirjoitetaan oppilaitoksen opetussuunnitelmaan.

Tavoitteet ja keskeiset sisällöt

Musiikkileikkikoulu

Musiikkileikkikoulun opetuksen tavoitteena on herättää ja vaalia lasten rakkautta musiikkiin. Tavoitteena on myös alle kouluikäisten lasten musiikillisten perusvalmiuksien kehittäminen.

Opetuksessa kehitetään oppilaan musiikillisia valmiuksia kuunnella ja harjaannutetaan musiikillista muistia sekä edistetään hänen rytmi-, muoto-, harmonia- ja melodiatajuaan. Oppilasta ohjataan ilmaisemaan itseään musiikin keinoin tukemalla luovaa ilmaisua sekä sosiaalista ja emotionaalista kehitystä. Opetusta voidaan integroida taidekasvatuksen muiden alueiden kanssa.

Musiikkiopisto

Musiikkiopistossa opetuksen tavoitteena on musiikillisten valmiuksien monipuolinen kehittäminen sekä musiikillisen yleissivistyksen laajentaminen ja syventäminen.

Perusteiden tässä osassa luetellaan m.m. opetettavat aineet ja määritellään perusasteen ja musiikkiopistoasteen kurssien oppimäärät ja niiden suoritusajat.

Opetusjärjestelyt

Opetuksen järjestelyihin liittyvistä asioista useat ovat paikallistasolla päätettävissä. Esim. opetusmäärät sekä oppilaiden valintatapa ovat tällaisia asioita.

Musiikkiopistossa jokaisella oppilaalla tulee olla pääaine. Solistista sivuaineopetusta järjestetään ensisijaisesti niille oppilaille, jotka suuntautuvat musiikin ammatilliseen koulutukseen.

Arviointi, oppilasarvostelu ja todistusten kaavat

Arviointi on prosessi, jossa luotettavalla tavalla pyritään antamaan palautetta oppilaan saavuttamista musiikin tiedoista ja taidoista. Arvioinnin tulee olla kannustavaa.

Osana arviointia voidaan suorittaa kirjallinen arvostelu, josta annetaan todistus.

Todistuksen kaava tarkoittaa perusteisiin kirjoitettuna luetteloa asioista, jotka todistuksessa tulee olla. Varsinainen todistuksen muoto laaditaan itsenäisesti kussakin oppilaitoksessa ja voi siis olla joko asiallisen tai hyvinkin koristeellisen näköinen.

Opetussuunnitelman jatkuva kehittäminen

Jatkuvana prosessina opetussuunnitelman kehittämisen tavoitteena on saada selkeät lähtökohdat oppilaitostoiminnan suunnittelulle, opetustavoitteiden asettamiselle sekä oppilaitosten profiloitumiselle omien arvopäämäärien suunnassa.

Keskeinen väline opetussuunnitelman kehittämisessä on oppilaitoksen toiminnan ulkoinen ja sisäinen arviointi. Musiikkioppilaitosten ulkoista arviointia tarvitaan lähinnä kansallisella ja alueellisella tasolla toteutettavien kehittämishankkeiden tukena. Sisäinen arviointi perustuu oppilaitoksen itsearviointiin, mikä on edellytyksenä sen oman opetussuunnitelman ja toiminnan jatkuvalle kehittämiselle.

Musiikkioppilaitosten valtakunnalliseksi etujärjestöksi perustettiin v.1956 Suomen Musiikkiopistojen Liitto r.y., joka myöhemmin tapahtuneiden oppilaitosmuotoja koskeneiden uudistusten vuoksi on muuttanut nimensä Suomen musiikkioppilaitosten liitoksi. Nimestä käytetään lyhennettä SML.

Musiikkioppilaitoksia ylläpitävien yhteisöjen etujärjestönä SML

- edistää jäsenyhteisöjensä ylläpitämien musiikkioppilaitosten taiteellista ja ammatillista tasoa sekä tekee tunnetuksi niiden toimintaa ja tavoitteita;

- valvoo musiikkioppilaitosten etuja maan musiikki- ja kulttuuripolitiikassa;

- hoitaa ja kehittää alan kansainvälisiä yhteyksiä; sekä

- vastaa musiikkiopistotasoisten kurssisuoritusvaatimusten laadinnasta ja huolehtii niiden jakelusta jäsenoppilaitoksille.

SML:n ominta toimintaa on myös tiedottaminen, josta käsillä oleva Opas, sen julkaisu ja jakelu on esimerkki. Opas - näin toivomme - auttaa musiikkioppilaitosten toiminnasta tietoa haluavaa saamaan vastauksen moniin opiskelua koskeviin kysymyksiin.

Lisätietoja SML:n ja sen jäsenoppilaitosten toiminnasta löytyy internetistä osoitteesta

www.musiikkioppilaitokset.org

OPAS

Toisen asteen koulutus

Ammattikorkeakoulut